Alkoholirattijuopumus tieliikenteessä ja juopumuksen yleisyys ilma-, juna- ja vesiliikenteessä

Trafin julkaisuja 11-2013

Trafi, Teema-analyysi, Marita Löytty

Euroopassa alkoholi liittyy noin neljäsosaan kaikista tieliikenneonnettomuuksissa menehtyneistä ja noin kymmenesosaan loukkaantuneista henkilöistä. Suomessa vuonna 2012 tieliikenteen rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyi 41 ja loukkaantui 617 tienkäyttäjää.

Rattijuopumuksen kustannukset yhteiskunnalle ovat merkittävät. Rattijuopumusonnettomuudessa kuollut henkilö aiheuttaa noin 1 919 000 euron ja loukkaantunut noin 241 000 euron kustannukset. Rattijuopumusrikosten käsittely maksaa sekä poliisille että oikeuslaitokselle useita satoja euroja per tapaus. Alkoholin käytöstä ylipäänsä aiheutuu yhteiskunnallemme vuosittain yli miljardin euron haittakustannukset.

Viime vuosina Suomessa sekä alkoholin kulutus että poliisin tietoon tullut rattijuopumusrikollisuus ovat vähentyneet. Myös alkoholi- ja rattijuopumusonnetto-muuksien sekä niissä kuolleiden ja loukkaantuneiden henkilöiden lukumäärät ovat vähentyneet, ollen linjassa yleisen myönteisen liikenneturvallisuuskehityksen kanssa.

Myönteisen kehityksen jatkumiseksi rattijuopumuksen ehkäisyssä ja vähentämises-sä on jatkettava pitkäjänteistä työtä. Työn tueksi on myös käytävä läpi nykykäy-täntöjen epäkohtia ja etsittävä uusia, tarkasti kohdennettuja lähestymistapoja.

Rattijuopumuskuljettajien profiili muuttumassa

Naisten osuus rattijuopumukseen syyllistyneistä kuljettajista kasvaa vuosi vuodelta. Vuoden 1989 reilusta kuudesta prosentista osuus on kasvanut vuoden 2012 noin kahteentoista prosenttiin. Naisten osuus myös rattijuopumuksen uusijoista on ollut kasvussa. Vuonna 2007 naisten osuus uusijoista oli 7,4 %, vuonna 2012 yhdeksän prosenttia.

Rattijuopumuksen uusijat ovat yhä nuorempia. Alle 30-vuotiaiden kuljettajien osuus rattijuopumuksen uusijoista on kasvanut vuoden 2007 noin viidenneksestä (19,7 %) vuoden 2012 yli neljännekseen (27,2 %).

Rattijuopumukseen syyllistyneistä kuljettajista yhä useampi on ulkomaalainen. Vuonna 2012 rattijuopumusrikokseen syylliseksi epäillyistä 12,7 prosenttia oli ulkomaiden kansalaisia, kun vuonna 2006 heidän osuutensa oli 7,2 %. Vuonna 2012 ulkomaalaisista 56 % oli virolaisia ja 16 % venäläisiä.

Lähes kymmenesosa rattijuopoista ammattikuljettajia

Liikennevirrasta tehdyssä niin kutsutussa R-tutkimuksessa on Uudenmaan maakunnassa puhallutettu yli puoli miljoonaa kuljettajaa vuosina 1990?2008. Tutkimusajanjaksolla ammattikuljettajien osuus kaikista rattijuopoista oli 8,6 prosenttia.

Rattijuoppojen alkoholikuolleisuus korkea

Rattijuopumus on yhteydessä myös terveyteen liittyviin ongelmiin. Rattijuoppojen alkoholikuolleisuus on korkeampi kuin väestössä keskimäärin. Rattijuopumusta voidaankin pitää yhtenä haitallisen alkoholinkäytön indikaattorina.

Rattijuoppojen hoitoonohjaus ja päihderiippuvuuden arviointiohjelma eivät toimi tarkoituksenmukaisesti

Säädösten mukaan tieliikenteessämme ei pitäisi olla kuljettajia, joilla on alkoholiriippuvuus tai jotka eivät kykene olla lähtemättä auton rattiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Käytännössä ajo-oikeuden haltijoiden päihderiippuvuuden arviointi ja rattijuoppojen hoitoonohjaus eivät kuitenkaan toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos asiakas ei ole motivoitunut, vaan hänen ainoana tavoitteenaan on saada ajokortti takaisin mahdollisimman nopeasti, päihderiippuvuuden arviointiohjelma kuormittaa turhaan terveydenhuollon resursseja.

Ajokieltojen pituudet Suomessa lyhyitä, Euroopassa eivät yhdenmukaisia

Suomessa rattijuopumuksesta määrätyt ajokiellot ovat kansainvälisessä vertailussa lyhyitä. Vuonna 2010 tavallisista rattijuopumuksista (= 0,5 ‰) määrätyistä ajokielloista 40 % oli pituudeltaan 3-6 kuukautta, törkeistä rattijuopumuksista (= 1,2 ‰) 46 % 6-12 kuukautta.

Useissa Euroopan maissa ajokiellot ovat kestoltaan vähintään vuoden, rattijuopumuksen uusimistapauksissa viisi vuotta tai jopa ikuisesti.

asetettiin tavoitteeksi rangaistusten yhdenmukaistaminen ja vaikuttavuus kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella. Käytännössä rangaistuksia ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu.

Promillerajan laskemisen turvallisuushyödyistä ei näyttöä
Suomessa vuosina 2006?2010 kuolemaan johtaneen rattijuopumusonnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista 85 % ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan (= 1,2 ‰). Kaikista kuolemaan johtaneen rattijuopumusonnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista vain kaksi prosenttia (27) oli ns. maistelleita eli heidän verensä alkoholipitoisuus oli 0,20–0,49 promillea.

Alkolukkoja ei hyödynnetä riittävästi

Alkolukot ovat Suomessa heinäkuusta 2008 lähtien estäneet vähintään 12 000 rattijuopumusta. Kaiken kaikkiaan alkolukot ovat estäneet yli 40 000 kertaa yli 0,2 promillen humalatilassa olevan kuljettajan liikkeelle lähdön. Alkolukon käyttäjillä rattijuopumuksen uusiminen oli merkittävästi epätodennäköisempää kuin rattijuopumukseen syyllistyneillä yleensä. Alkolukkojen käytön laajentaminen sekä rattijuopumukseen syyllistyneille että ennaltaehkäisevänä toimena on asetettu useaan kertaan kansalliseksi tavoitteeksi, mutta kokonaisuus ei ole edennyt suunnitelmien mukaisesti.

Suositukset tutkimushankkeiksi

Analyysin suosituksena tutkimushankkeeksi on, että rattijuopumuskuljettajia lähestyttäisiin suoraan heidän taustojensa ja erityisesti rattijuopumukseen johtavien tekijöiden selvittämiseksi. Tutkimus alkolukolla valvotun ajo-oikeuden toimivuudesta ja vaikuttavuudesta antoi rohkaisevan osoituksen siitä, että rattijuopumuksesta kiinni jääneet kuljettajat vastaavat omakohtaisesti kyselyyn aiheesta. Postikyselyn vastausprosentti haastavassa kuljettajajoukossa oli 45 %.

Suosituksena on myös edellä mainitun alkolukkotutkimuksen toistaminen muutaman vuoden kuluttua. Tutkimuksessa saatiin lupaavaa tietoa siitä, että alkolukon käyttäjillä rattijuopumuksen uusiminen on hyvin vähäistä myös alkolukon käytön päättymisen jälkeen, mutta asiaa tulisi tarkastella useamman vuoden ajanjaksolta sen jälkeen, kun kuljettaja saa tavallisen ajokorttinsa takaisin alkolukkoajokortin si-sältämän valvontaajan jälkeen.