Tyttöjen mopoilun turvallisuus
 - vaihe 3 ja tutkimuskokonaisuuden keskeiset tulokset

Trafin julkaisuja 12-2013

Seppo Lampinen ja Anna Saarlo, YY-Optima Oy

Tutkimus on kolmas vaihe tyttöjen mopoilun turvallisuutta käsitelleessä tutkimuskokonaisuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli täsmentää käsitystä tyttöjen ja poikien onnettomuusalttiuden eroista. Tutkimuksen edellisessä vaiheessa muodostui käsitys, että tytöille sattuu suhteessa ajosuoritteeseen huomattavasti enemmän mopo-onnettomuuksia kuin pojille. Tällä tutkimuksella pyrittiin erityisesti varmistumaan tästä arviosta.

Tutkimus perustui nuorten mopoilijoiden pitämään viikoittaiseen ajopäiväkirjaan vuoden 2012 viikoilla 16–43. Tutkimuksen toisen vaiheen yhteydessä esitetyssä tiedustelussa ky-syttiin nuorten halukkuutta osallistua jatkotutkimukseen (ajopäiväkirjan pitoon). Ajopäiväkirjan täytön aloitti yhteensä 51 nuorta tutkimukseen ilmoittautuneista kuudestakymmenestä. Koko tutkimusjakson ajan ajopäiväkirjan täytti 34 nuorta, joista 23 tyttöjä ja 11 poikia.

Onnettomuustilastojen tulkinnan kannalta oleellinen kysymys on tyttöjen ja poikien ajosuoritteen ero. Sen vuoksi tutkimuksen ytimessä oli tämän eron täsmentäminen. Ajopäiväkirjan koko seurantajaksolta täyttäneiden määrä on niin pieni, että varsinaiseen tilastolliseen analyysiin ei ole mahdollisuuksia. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ajosuoritetta eri tutkimustulosten pohjalta ja pyritään antamaan vastaus siihen, voidaanko ajosuorite määrittää niin luotettavasti, että aikaisemmin havaitut mopoilevien tyttöjen ja poikien onnettomuusalttiuden erot voidaan vahvistaa tai kumota.

Tutkimuksessa käsiteltiin myös ajon tarkoitusta, kyyditsemisen yleisyyttä, ajoa erityyppisillä väylillä, ajoa huonoissa olosuhteissa, liikennekäyttäytymistä ylinopeuksien ja humalassa ajon osalta sekä tutkimukseen osallistuneille sattuneita onnettomuus- ja vaaratilanteita.

Tähän tutkimukseen sekä sitä edeltäviin kahteen tutkimusvaiheeseen perustuen voidaan todeta, että poikien keskimääräinen ajosuorite on ainakin kaksinkertainen verrattuna tyttöihin, mahdollisesti jopa hieman enemmän.
Ajopäiväkirjaseuranta vahvistaa tutkimuksen toisessa vaiheessa tehdyn johtopäätöksen tyttöjen suuremmasta onnettomuusalttiudesta poikiin verrattuna. Ero ei täsmenny ajopäiväkirjaseurannan perusteella muuten kuin että tyttöjen onnettomuusaste (henkilövahinko-onnettomuudet per ajokilometri) näyttäisi olevan ainakin 60–70 % korkeampi kuin poikien, mahdollisesti lähellä kaksinkertaista.

Ajopäiväkirjaan perustuvan tutkimusmenetelmän ongelma on menetelmän raskaus tutki-mukseen osallistuvien henkilöiden kannalta. Kun nuorilta kysyttiin kiinnostusta osallistua tutkimukseen, saatiin yli 200 myönteistä vastausta. Heistä vain 34 täytti ajopäiväkirjan koko seurantajakson aikana. Täsmällisen suoritetiedon hankkiminen edustavalta joukolta nuoria mopoilijoita on vaikea tehtävä. Tässä ajopäiväkirjatutkimuksessa siinä on onnistuttu vain osittain pienen osanottajamäärän vuoksi. Siksi ajopäiväkirjaseurannan tuloksiin on suhtauduttava kokonaisuutena kriittisesti. Pienen otoksen aiheuttamaa ongelmaa on tässä tutkimusraportissa pyritty paikkamaan vertaamalla tuloksia aikaisemman kahden tutkimusvaiheen tuloksiin.

Kokonaisuutena tutkimusta voi kuitenkin pitää onnistuneena siinä mielessä, että sen kautta on saatu varmistus keskeiselle tutkimuskysymykselle eli sille, onko mopoilevien tyttöjen onnettomuusalttius oleellisesti suurempi kuin poikien. Vastaus on yksiselitteinen: tyttöjen onnettomuusalttius on oleellisesti suurempi kuin poikien.