Ajokortin uusintaan liittyvien ikäkausitarkastusten vaikutus liikennemenestykseen

Trafin tutkimuksia 02-2014

Valde Mikkonen, Valmixa Oy

Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää: (1) Miten lääkärintarkastusten vaikutukset näkyvät ikäkuljettajien selviytymisessä ajotehtävistään tarkastusta seuraavien viiden vuoden aikana? (2) Mikä olisi optimaalinen ikävaihe, jossa tarkastukset kannattaisi aloittaa, jos vaikutuksia esiintyy vaihtelevasti eri-ikäisten kuljettajien ryhmissä?

Oletuksena oli että menestys liikenteessä on parhainta heti tarkastuksen jälkeen ja heikkenee siitä seuraavien vuosien aikana. Näin siksi, että tarkastus karsii joukosta ajoterveydel-tään riittämättömät kuljettajat, mutta heitä tulee sitten vuosien saatossa taas lisää ennen seuraavaa tarkastusta. Toiseksi oletettiin, että tarkastuksen suotuisat vaikutukset näkyvät sitä selvemmin mitä iäkkäämmistä kuljettajista on kyse. Näin siksi, että terveysperustein karsittujen kuljettajien osuus on sitä suurempi, mitä iäkkäämmille tarkastus tehdään.

Oletuksia testattiin kahdella aineistolla. Trafissa kerätään kyselyllä vuosittain tietoja 65 vuotta ja sitä vanhemmilta kuljettajilta. Tässä tutkimuksessa käytettiin vuosilta 2009–2011 yhdistettyä tilastoa, jossa on tiedot mm. sattuneista vahingoista ja rangaistuksista 5 742 ikäkuljettajalta. Toisena tilastona oli vakuutuksesta korvatut vahingot vuonna 2011. Tilastossa on vahinkoja 107 939, joista ikäkuljettajien osuus on 11 500. Aineistojen vahingot ja Trafin aineiston osalta myös rangaistukset luokiteltiin vakavuuden mukaan ja sitten sen mukaan, miten monta vuotta niiden aiheuttajilla oli kulunut aikaa terveystarkastuksesta.

Liikennemenestystä mitattiin indekseillä, joissa vahinkojen ja rangaistusten vakavuutta painotetaan kustannuskertoimilla. Trafin aineistosta voitiin laskea indeksi sekä ajovuotta että ajokilometrejä kohti. Vakuutusaineistosta ajovuoden indeksi laskettiin suhteuttamalla kunkin ryhmän vahingot ajokorttien määrään. Vertailutasona, indeksiarvoltaan 100, käytettiin kaikissa indekseissä tarkastuksia edeltävän ikäryhmän 65–69- vuotiaitten liikennemenestystä.

Kummassakaan aineistossa ei ollut ennakoituja vaihteluja. Päinvastoin, Trafin kyselyaineistossa liikennemenestys oli heikointa heti lääkärintarkastuksen jälkeen ja parani seuraavien vuosien aikana ennen seuraavaa tarkastusta. Vakuutusalan aineistossa liikennemenestys putosi jyrkästi tarkastusvuonna tai heti seuraavana vuonna, mutta sen jälkeen on vain suunnaltaan vaihtelevaa indeksin heilahtelua.

Tulosten mukaan ikäsidonnaisilla lääkärintarkastuksilla voi olla pikemmin haitallinen kuin hyödyllinen vaikutus liikenneturvallisuuteen ja ajotapojen rikkeettömyyteen. Mahdollisina selityksinä yllättävälle tulokselle ehdotettiin, että tarkastus motivoi omaehtoiseen ajokortista luopumiseen kuljettajia, jotka ajavat vain vähän ja turvallisesti. Lisäksi tarkastus saattaa vaikuttaa epäedullisesti sen läpäisseihin ikäkuljettajiin, joilta vastuu omien rajoitusten hallinnasta heikkenee, kun lääkärinlausunto vakuuttaa ajoterveyden olevan riittävä.

Paitsi välittömiä haittavaikutuksia ikäkausitarkastuksilla katsottiin olevan välillistä haittaa lääkäreiden ilmoitusvelvollisuudelle ajamista heikentävistä sairauksista, koska hoitava lääkäri voi jättää ajokorttiasian ikäsidonnaisen erillistarkastuksen varaan.

Raportissa päädytään suosittamaan tulosten varmistamista riippumattomalla lisätutkimuksella. Ikäsidonnaisista tarkastuksista luopumistakin tulisi samalla tarkastella sekä tuloksellisuuden että kustannusten valossa. Vaihtoehtona on resurssien keskittäminen lääkäreiden ilmoitusvelvollisuuden kehittämiseen. Ikääntymiseen liittyy ajotaidon heikkenemistä, mutta ikäkausitarkastukset voivat pikemmin kiihdyttää kuin jarruttaa epäsuotuisaa kehitystä.