Kuljettajien ammattipätevyys: jatkokoulutusohjelmien opetussuunnitelmien arviointi

Trafin tutkimuksia 06/2014

Mika Hatakka, Sirkku Laapotti ja Martti Peräaho, Tutkimus ja Koulutus Humaani Oy

Hankkeessa kartoitettiin Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin 1.1.2009–1.1.2014 välisenä aikana hyväksymien linja- ja kuorma-autonkuljettajien ammattipätevyysdirektiivin (2003/59/EY) mukaisia jatkokoulutusohjelmia, joita oli yhteensä 682. Päätavoitteena oli selvittää ohjelmien opetussisältöjä ja -menetelmiä. Lisäksi arvioitiin opetussisältöjen kattavuutta suhteessa lain tavoitteisiin, liikenne- ja työturvallisuusriskeihin ja työterveyteen. Myös koulutusten kysyntää, saatavuutta ja kustannuksia selvitettiin. Arviointi perustui pääasiassa ohjelmien hyväksymisdokumentteihin, eikä niitä arvioitu paikan päällä. Käytännön toteutukseen ei näin ollen otettu kantaa.

Yleisimpiä sisältöjä olivat laitteisiin ja kalustoon, työ- ja liikenneturvallisuuteen, yrityksen imagoon, laatuun ja asiakaspalveluun sekä lakeihin ja säädöksiin liittyneet koulutukset. Tarjonta kattoi kaikki direktiivin tavoitelausekkeet. Vaikka yrityksen imagoa ja palvelun laatua käsitteleviä koulutuksia oli runsaasti, niissä ei juuri käsitelty yrityksen yhteisiä turvallisuustavoitteita tai -visioita. Tämäntyyppisille sisällöille olisi kuitenkin tarvetta. Toteutus edellyttäisi aktiivisten opetusmenetelmien käyttöä ja johdon osallistuvaa panostusta. Myönteinen havainto oli, että työ- ja liikenneturvallisuuteen liittyvä koulutustarjonta on runsasta, mikä osaltaan liittyy EAK-sisällön pakollisuuteen jatkokoulutuksissa.

Koulutusohjelmien kuvaukset noudattelivat Trafin ohjeistusta siitä, mitä hakijan tulee opetusohjelman hyväksyntää haettaessa ilmoittaa. Opetuksen sisällöt olivat pääosin selkeästi kuvattu. Sen sijaan kuvauksissa ei otettu kantaa, kenelle koulutus parhaiten soveltuisi eikä opetusmenetelmiä kuvattu juuri muutoin kuin maininnalla. Tyypillisin ongelma arvioinnin perusteella oli liian monien ja toisiinsa liittymättömien asioiden sisällyttäminen yhteen koulutuspäivään.

Koulutuskysyntä on kohdistunut eniten erilaisiin korttikoulutuksiin. Myös ennakoivan ajamisen koulutusohjelmia on käytetty paljon, mutta niiden suuren tarjonnan vuoksi ne jakautuvat moniin eri ohjelmiin. Korttikoulutusten suuri määrä on ongelmallinen, koska viiden päivän minimikoulutusmäärä täyttyy helposti jo näistä. Tästä syystä monet muut tärkeät koulutusohjelmat jäävät vähemmälle käytölle. Viime vuosina ovat kuitenkin esimerkiksi kuljettajien terveyteen ja työergonomiaan liittyvät koulutukset kasvattaneet suosiotaan, mitä voidaan pitää myönteisenä ilmiönä.

Yritysten ja yksittäisten kuljettajien koulutuksen valintaa voitaisiin tukea esimerkiksi kuvaamalla enemmän sitä, millainen kohderyhmä todennäköisesti hyötyisi kyseisestä koulutuksesta eniten. Ei ole järkevää, että koulutukseksi valitaan satunnaisesti vain joku helposti saatavilla oleva ja mahdollisesti vuodesta toiseen samanlaisena toteutettu koulutus. Jatko-koulutus mahdollistaisi myös laajempien koulutuskokonaisuuksien tarjoamisen, jolloin tiettyyn aiheeseen voitaisiin perehtyä yhä syvällisemmin. Erityisesti EAK-koulutusten loogiseen jatkuvuuteen ja opetusmenetelmälliseen vaihteluun tulisi kiinnittää huomiota. Koulutusohjelmien joukossa olikin jo muutamia selkeästi jatkumoiksi tarkoitettuja koulutuksia. Tällä tavoin on mahdollista vähentää myös yhteen päivään ahdettua koulutussisältöjen ”ähkyä”.

Järjestelmän toiminnan edistämiseksi tulisi ostajakunnan laatutietoisuutta ja tietämystä jatkokoulutusten tarjoamista mahdollisuuksista lisätä. Raportissa annetaan joitakin ohjeita koulutusta valitseville yrityksille ja kuljettajille.