Satamien vastaanottolaitteita koskevan direktiivin kansallinen soveltaminen ja direktiivin muutosprosessiin valmistautuminen

Loppuraportti

Trafin tutkimuksia 11-2014

Sito Oy

Selvityksen tavoite on valmistaa viranomaisia tulevaa satamien vastaanottolaitteita koskevan direktiivin 2000/59/EY muutoskäsittelyä varten. Selvityksessä keskitytään tarkastelemaan kansallisen lainsäädännön käytännön toteuttamista, nykyisen järjestelmän toimivuutta ja kokemuksia eri toimijoiden näkökulmasta. Tarkoituksena on tunnistaa, mitkä käytännöt ovat toimivia ja mitkä edellyttävät kehittämistä.

Selvitystyö koskee kansainvälisen liikenteen satamia Suomessa, sisävesi-, kalastus- ja huvivenesatamia, joissa jälkimmäisissä on vähintään 50 venepaikkaa, eri alustyyppejä siten, että pääpaino on kansainvälisen liikenteen aluksissa (bruttovetoisuus on yli 500 GT), varustamoja, jätehuoltoyrityksiä sekä eri viranomaisten vastuita, rooleja ja yhteistyötä määräysten toimeenpanossa.
Selvitys pohjautuu haastatteluihin ja kirjallisiin kysymyksiin sekä satamien osalta myös kirjallisuuslähteisiin. Kaikkiaan työssä saatiin 97 vastausta eri toimijoilta. Otanta on kuitenkin joiltain osin riittämätön yleispätevien johtopäätösten tekemiseksi. Tämän raportin päätelmät ja suositukset perustuvat konsultin näkemyksiin eikä niitä voida pitää Trafin tai ympäristöministeriön tai muun selvityksessä haastatellun tahon virallisena kannanottona.

Alusten jätehuoltoasiat näyttäisivät olevan melko hyvässä kunnossa ja toimivan direktiivin puitteissa kohtuullisesti, mutta tilanne satamissa on huonompi. Silti satamienkin jätehuolto koettiin käytännössä pääosin hyvin toimivaksi.

Tämän hankkeen myötä kävi ilmi, että

  • enemmistö kyselyyn vastanneista satamista rajoittaa vastaanottamansa jätteen määrää tai jättämisessä käytettävää aikaa sekä sitoo jätemaksun eri tavoin jätemäärään, siksi menettelyt eivät ELY-keskuksen mukaan ole kaikilta osin merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisia,
  • jätemäärän rajoittamisen vuoksi luotettavia arviota vastaanottolaitteiden riittävyydestä on vaikea tehdä, ELY-keskuksille ei kuitenkaan ole tullut valituksia riittävyydestä, vaikka alukset valittavat laitteiden yksipuolisuutta,
  • riittävyyden arviointia vaikeuttaa lisäksi, että palautteen anto satamille on vaikeaa ja hankaloittaa näin lainsäädännössä satamilta edellytettyä havaittujen puutteiden korjaamista ja jätehuollon toimien kehittämistä,
    satamat eivät tiedä, mitä jätteitä ja kuinka paljon Trafin poikkeusluvalla satamaan jätetään, siksi ne eivät tiedä sataman kautta kulkevan jätteen todellista määrää, satamat eivät saa tietoa jätteen käsittelyn muutoksista eivätkä näin voi päivittää jätehuoltosuunnitelmiaan, vaikka sitä heiltä edellytetään,
  • luotettavaa koottua tietoa alusten jätemääristä on vaikea saada, sillä ympäristöhallinnon tietokantaan kerätään tieto vain sataman keräämistä jätteistä ja osa niistä tulee muilta toimijoilta kuin aluksilta,
  • satamat eivät ole ratkaisseet, miten ne ottavat vastaan lastijäämiä, lastiruumien pesuvesiä eikä rikkipesureiden jätteitä, aluksen on kuitenkin lain mukaan jätettävä satamassa oleviin jätteiden vastaanottolaitteisiin kaikki alusjätteensä ja lastijätteensä ennen kuin se lähtee satamasta,
  • jätteiden keräys ei tue aluksissa tehtävää lajittelua, koska alusten lajittelu ja jätteen vastaanoton luokittelu eivät vastaa toisiaan,
  • ennakkoilmoittautumisen käytännöt satamissa vaihtelevat suuresti: ennakkoilmoittautuminen voidaan antaa eri tavoilla ja siihen on käytettävissä erilaisia lomakkeita, satamien ohjeet on vaikeasti löydettävissä ja ne kirjataan erilailla,
  • ennakkoilmoittautumisen kirjavuuteen toivotaan pikaista ratkaisua sellaisen yhteisen ennakkoilmoituskaavakkeen muodossa, joka kelpaisi jokaisessa maassa ja satamassa,
  • jätemaksut vaihtelevat ja niiden määräytymisperiaatteiden lainmukaisuudessa olisi tarkistamisen varaa, jätteiden käsittelykustannuksia on vaikea arvioida ja huomioida maksussa, alusten on vaikea saada kuitteja jätetyistä jätteistä, mikä vaikeuttaa alusten toimintaa seuraavassa satamassa,
  • alusjäteasioiden valvonta on muiden EU-maiden tasoa heikompaa, HELCOM suosituksia ei tunneta kaikissa satamissa eikä jätealan yrityksissä, viranomaisten roolit ja vastuualueet ovat epäselviä, yhteistyössä on kehittämistä eivätkä viranomaiset tunne toistensa rooleja,
  • huviveneiden jätehuollon taso, ohjeistus ja menettelyt vaihtelevat kuntien kesken.

Monet selvityksessä havaitut puutteet eivät edellytä lainsäädännön muutoksia vaan ovat poistettavissa kehittämällä toimintamalleja ja yhteistyötä. Kokonaisuuden paremmalla hallinnalla voitaisiin osin vastata tarpeisiin, joita haetaan tulevassa direktiivin muutosehdotuksessa valvonnan tehostamisella. Kehitettäviä asioita tästä näkökulmasta olisivat:

  • jätteiden luokittelu yhteistyössä varustamojen, satamien ja jätehuoltoyritysten kanssa niin, että alusten ja jätteen vastaanoton luokittelu vastaisivat paremmin toisiaan,
  • lajittelun ja maksujärjestelmän kehittäminen niin, että jätteen hyötykäyttö/kierrätys on houkuttelevaa ja vertailu todellisiin kustannuksiin mahdollista,
  • maksuperusteiden yhtenäistäminen satamien ja ELY-keskusten yhteistyöllä,
  • satamien luonteeseen, käyntimääriin ja alustyyppeihin perustuva ohjeistus tai yhtenäinen viranomaisnäkemys siitä, mikä on riittävä vastaanottolaitteisto kussakin satamassa,
  • ennakkoilmoittautumismenettelyjen yhtenäistäminen sellaisen yhteisen ennakkoilmoituskaavakkeen muodossa, joka kelpaisi jokaisessa maassa ja satamassa, siksi sen valmistelu tulisi tehdä mahdollisimman laajassa kansainvälisessä yhteistyössä
  • ennakkotietojen yhtenäistäminen ja parantaminen satamien jätteenvastaanottojärjestelmistä, esimerkiksi kehittämällä satamien yhteistyötä
  • IMOn GISIS-järjestelmään tulevien vastaanottolaitteiden riittävyyttä koskevien huomautusten välittäminen ELY-keskuksille
  • luovutetusta jätteestä annettavien kuittien saannin varmistaminen, jolla estetään vaikeudet seuraavissa satamissa
  • jätehuolto-ohjeiden yhtenäistäminen ja ohjeiden helppo saatavuus sekä
  • viranomaisyhteistyön parantaminen ja viranomaistahojen sisäisen tiedonkulun varmistaminen.

Selvityksen perusteella tulee erityisesti kiinnittää huomiota satamien jätehuoltoratkaisujen ja jätemaksujen kehittämiseen sekä jätetilastoinnin kehittämiseen tiedontarpeiden näkökulmasta. Nykyisellään tiedot eivät anna oikeaa kuvaa tilanteesta.

Huvivenesatamien jätehuollon käytäntöjen parantamisessa keskeistä on yhteistyö viranomaisten, yhdistysten sekä pursi- ja veneseurojen kanssa. Viranomaisten ohjeistusta venesatamille voitaisiin lisätä.