B-kuljettajaopetusuudistuksen seuranta

Mittarit ja perustason kartoitus

Trafin tutkimuksia 10-2016

Sirkku Laapotti
Tutkimus- ja kehittämispalvelu Laapotti

Tässä tutkimuksessa kehitettiin mittarit vuoden 2013 kuljettajaopetusuudistuksen seurantaa varten ja kartoitettiin kuljettajaopetuksen toteutumista autokouluissa ja opetusluvalla ennen vuoden 2013 kuljettajaopetusuudistusta. Lisäksi kartoitettiin uusien kuljettajien välivaiheen aikaisia ajokokemuksia, liikennerikkomuksia, -onnettomuuksia ja vaaratilanteita. Tällä tutkimuksella saadut tulokset muodostavat vertailuaineiston myöhemmin kerättävälle tutkimusaineistolle kuljettajaopetusuudistuksen toteutumisesta.

Tutkimusmenetelminä olivat kyselyt, jotka suunnattiin autokoulujen oppilaille opetuksen I-vaiheessa (n=908) ja II-vaiheessa (n=105), liikenneopettajille (n=173), opetuslupaopettajille (n=497) ja opetuslupaoppilaille (n=274) sekä tutkintojen vastaanottajille (n=115). Kyselyt toteutettiin Webropol-kyselyinä. Lisäksi välivaiheen ajokokemuksista kerättiin tietoa lomakekyselyllä opetuksen toiseen vaiheeseen (uudistuksen mukaiseen syventävään vaiheeseen) tulleilta oppilailta vapaaehtoisissa autokouluissa eri puolilla Suomea (n=45 autokoulua). Oppilaiden vastauksia kerääntyi puolen vuoden ajalta yhteensä 2030.

Autokoulujen teoriaopetusmenetelmissä korostuivat opettajalähtöiset menetelmät, kuten luennointi, vaikkakin myös keskustelua koettiin olleen paljon. Oppilaat olivat tyytyväisiä saamaansa opetukseen, erityisesti ajo-opetukseen. Noin puolet kaikista opettajista mainitsi käyttävänsä simulaattoria opetuksessa. Simulaattorin käyttö rajoittuu kuitenkin lähinnä vain pimeän ajon opetukseen. Opetuslupalaisten teoriaopiskelu painottui oppilaiden omaan aktiivisuuteen, kuten teoriakokeen harjoitteluun internetissä.

Liikenneopettajat katsoivat painottavansa opetuksessaan selkeästi turvallisuuteen liittyviä taitoja enemmän kuin tekniseen taitavuuteen liittyviä taitoja. Myös uuden kuljettajan ominaisuuksista liikenneopettajat arvostivat suhteellisesti enemmän turvallisuuteen liittyviä taitoja ja vähemmän tekniseen taituruuteen liittyviä ominaisuuksia verrattuna muihin ryhmiin. Liikenneopettajat ovat omaksuneet B-opetussuunnitelman painotuksen tältä osin, mutta sen siirtäminen teknisiä taitoja ihaileville nuorille on vaikea tehtävä.

Uudet kuljettajat, erityisesti opetuslupaoppilaat näkivät valmiutensa liikenteessä toimimiseen riittävinä lähes kaikilla kysytyillä ajamisen osa-alueilla heti opetuksen ensimmäisen vaiheen jälkeen. Välivaihetta ei mielletty harjoitteluvaiheeksi. Kuitenkin liikenneopettajat ja erityisesti tutkinnon vastaanottajat arvioivat uusien kuljettajien valmiudet riittämättömiksi kaikilla kysytyillä ajamisen osa-alueilla.

Välivaiheessa mieskuljettajat olivat ajaneet yli kaksi kertaa niin paljon kuin naiskuljettajat. Ajomäärä, kuljettajan sukupuoli sekä koulutustausta olivat yhteydessä liikennevahinkojen määriin. Erityisesti vähäisen ajomäärän ryhmissä naiskuljettajilla oli enemmän liikennevahinkoja kuin mieskuljettajilla. Naisten liikennevahingot olivat tapahtuneet useammin pihoilla ja parkkipaikoilla kuin miesten. Naiset myös ilmoittivat useammin kuin miehet, että ajoneuvon käsittelytaitojen puutteellisuus oli ollut vaikuttamassa vahingon tai vaaratilanteen syntyyn. Havaintovirhe oli kuitenkin yleisin taustatekijä kaikkien vastaajien vahinko- tai vaaratilanteisiin joutumiselle.

Tutkimuksen tulokset eivät edusta puhtaasti ”vanhan mallin” mukaista koulutusta, sillä tutkimus ajoittui ajankohtaan, jolloin koulutusuudistus oli juuri astumassa voimaan. Liikenneopettajia ja tutkinnon vastaanottajia oli koulutettu jo uuteen ja oppilaat saattoivat olla osittain valikoituneita viime hetken ryntäyksessä.