Ikäkuljettajien kokemukset liikenteestä

Vuosien 2014–2015 aineisto

Trafin tutkimuksia 8-2016

Hanna Kalenoja ja Janne Tuominen
Sito Oy

Trafin seniorikuljettajien seurantatutkimuksella on kerätty tietoa 65 vuotta täyttäneiden kokemuksista henkilöauton kuljettajana. Tutkimusaineistoa on kerätty 65 vuotta täyttäneiltä B-kortin haltijoilta samantapaisella tutkimuksella vuodesta 2009 asti. Iäkkäiden kuljettajien liikkumis- ja ajotottumukset ja ajokortillisuus nousevat erityisen tärkeitä teemaksi väestön ikärakenteen muuttuessa. Ikäkuljettajien määrän on arvioitu tulevien vuosikymmenten aikana moninkertaistuvan. Autonomistuksen yleistyessä sekä iäkkäiden terveydentilan parantuessa on todennäköistä, että yhä useampi ikääntynyt uusii ajokorttinsa ja säilyttää sen mahdollisimman pitkään.

Tutkimuksen perusjoukkona ovat kaikki 65 vuotta täyttäneet, joilla on otoksen poimintahetkellä ollut voimassa vähintään B-kortti. Postikyselynä toteutettu vuoden 2014 tutkimus tehtiin helmi-maaliskuussa 2015 ja vuotta 2015 koskeva tutkimus marras-joulukuussa 2015. Vuoden 2014 tutkimuksen vastausaste oli 61,5 % ja vuoden 2015 tutkimuksen 60,7 %.

Suurimmalle osalle vastaajista henkilöauto on pääasiallinen kulkutapa, sillä noin 70 % tutkimukseen osallistuneista 65–75-vuotiaista vastaajista kulki henkilöautolla päivittäin tai lähes päivittäin. Yli 75-vuotiaiden ryhmissä henkilöauton käyttö vähenee jonkin verran ja päivittäin autolla kulkevien osuus pienenee alle 50 %:iin. Kävely on iäkkäille ajokortin haltijoille toinen tärkeä kulkutapa, jonka yleisyys hieman vähenee iän myötä. Noin puolet 65–90-vuotiaista kortin haltijoista tekee päivittäin matkoja kävellen ja vielä yli 90-vuotiaistakin yli kolmannes tekee päivittäin tai lähes päivittäin kävelymatkoja. Polkupyörän käyttö vähenee selvästi iän myötä, mutta iäkkäiden ajokortin haltijoiden keskuudessa on melko paljon sellaisia, jotka pyöräilevät säännöllisesti. Joukkoliikenteen käyttö kasvaa jonkin verran iän myötä, sillä erilaiset palveluliikenteen muodot korvaavat ikääntyneillä muilla kulkutavoilla tehtyjä matkoja.

Ikääntyneistä ajokortin haltijoista suurimmalla osalla on kotitaloudessaan 1–2 autoa. 65–75-vuotiaiden joukossa on paljon kahden auton taloudessa asuvia, mutta kahden auton talouksissa osuvien osuus kääntyy selvään laskuun yli 75-vuotiaiden ikäryhmissä. Suuri osa vastaajista ajoi viimeksi kuluneen vuoden aikana 5 000–10 000 kilometriä. Vain noin 5 % vastaajista ajoi yli 20 000 km vuodessa. Ajosuoritteet pienenevät selvästi iän myötä.

Yleisin seniorikuljettajien muutos ajotottumuksiin liittyy oman ajokunnon tarkkailuun. Jo 65–69-vuotiaista yli puolet ilmoittaa tehostaneensa oman ajokunnon tarkkailua ja osuus kasvaa ikääntyneimpien ryhmässä yli 70 prosenttiin. Myös pimeällä ajamisen välttäminen sekä vaikeiden ajo-olosuhteiden välttäminen on yleistä erityisesti yli 80-vuotiaiden ikäryhmissä. Yli 80-vuotiaista vastaajista noin puolet arvioi vähentäneensä ajamista edelliseen vuoteen verrattuna. Puhelinta ja navigaattoria ajamisen apuvälineenä käyttäneiden määrä on kasvanut erityisesti 65–75-vuotiaiden keskuudessa. Sen sijaan yli 75-vuotiaista vain harva on lisännyt navigaattorien käyttöä ajaessaan.

Yleisimmät vastaajien kokemat ajoterveyteen liittyvät ongelmat olivat vaikeudet näkemisessä pimeän ja hämärän aikoina. Noin 40 % 65–84-vuotiaista arvioi havainneensa näkemiseen liittyviä vaikeuksia. Hitautta katsomisessa ja ajamisessa risteyksissä olivat havainneet erityisesti yli 84-vuotiaat kuljettajat. Noin viidennes vastaajista arvioi kokeneensa hieman ajosuoritusta haittaavaa väsymystä. Vain pieni osa vastaajista ilmoitti keskustelleensa terveydenhuoltohenkilöstön kanssa ajamisesta tai ajoterveydestä

Suurin osa ajokortin haltijoista arvioi oman ajokykynsä hyväksi. 65–69-vuotiaista 20–25 % arvioi ajokykynsä kiitettäväksi, mutta kiitettävien arvosanojen osuus vähenee selvästi iän myötä. Heikoimmat arvosanat seniorikuljettajat antoivat ajokyvystään tuntemattomassa ympäristössä sekä uusien ja muuttuneiden liikennesääntöjen tunnistamisessa. Ikäryhmistä 65–69-vuotiaiden ja 70–74-vuotiaiden antamat arviot omasta ajokyvystään ovat parantuneet viime vuosien aikana. Erityisesti ajoneuvon käsittelyä sekä oman tilan hallintaa koskevat arviot ovat parantuneet. 75–89-vuotiaiden ryhmissä kehitys ei ole yhtä selväpiirteistä ja yli 90-vuotiailla arvio omasta ajokyvystä on heikentynyt hieman vuosina 2009–2015.

Suurin osa vastaajista arvioi ajokortin erittäin tärkeäksi päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta. Vain pieni osa vastaajista on suunnitellut luopuvansa ajokortista lähivuosina. Keskimäärin 80–90 % vastaajista arvioi luopuvansa kortistaan vasta, kun se on terveydentilan kannalta tarpeellista.

Liikennevahinkojen määrä kasvaa pääsääntöisesti iän kasvaessa, vaikka liikennesuorite pienenee. Läheltä piti -tilanteita sattuu sen sijaan eniten niissä ikäryhmissä, joissa liikennesuorite ja samalla altistuminen liikennevahingoille on suurin. Liikennerikkomusten osalta iän vaikutus ei ole yhtä suoraviivainen.

Vahingoitta ja rangaistuksetta selviytyneiden kuljettajien osuutta kuvaavat priima-osuudet ovat vuosina 2009–2010 olleet selvästi korkeampia kuin vuosina 2011–2015. Priimaindeksin perusteella iäkkäiden liikenneturvallisuuskehitys on kuitenkin 2010-luvulla ollut myönteistä.