Ikäkuljettajien kokemukset liikenteestä
- Vuoden 2016 aineisto

Trafin seniorikuljettajien seurantatutkimuksella kerätään tietoa 65 vuotta täyttäneiden B-kortin haltijoiden kokemuksista henkilöauton kuljettajana. Tutkimusaineistoa on kerätty samantapaisella tutkimuksella vuodesta 2009 asti. Väestön ikärakenteen muuttuessa iäkkäiden kuljettajien liikkumis- ja ajotottumukset sekä ajokortillisuus nousevat erityisen tärkeiksi teemoiksi. Ikäkuljettajien määrän on arvioitu tulevien vuosikymmenten aikana moninkertaistuvan. Autonomistuksen yleistyessä sekä iäkkäiden terveydentilan parantuessa on todennäköistä, että yhä useampi ikääntynyt uusii ajokorttinsa ja säilyttää sen entistä pidempään.

Tutkimuksen perusjoukkona ovat kaikki 65 vuotta täyttäneet suomalaiset, joilla on otoksen poimintahetkellä ollut voimassa vähintään B-kortti. Postikyselynä toteutettu vuoden 2016 tutkimusaineisto kerättiin marras–joulukuussa 2016. Ikäkuljettajille suunnatuissa tutkimuksissa vastausaste on tyypillisesti noussut korkeaksi. Vuoden 2016 tutkimuskierroksella vastausaste oli 62 %, ollen näin samaa tasoa vuosien 2015 ja 2014 kanssa.

Henkilöauto oli tutkimusjoukon selvästi käytetyin kulkutapa omalla asuinseudulla tehdyillä matkoilla. Noin 70 % tutkimukseen osallistuneista 65–75-vuotiaista vastaajista teki henkilöautomatkoja (kuljettajana tai matkustajana) päivittäin tai lähes päivittäin. Yli 75-vuotiaiden ryhmissä henkilöauton käyttö väheni jonkin verran säilyen kuitenkin käytetyimpänä kulkumuotona kaikissa ikäryhmissä. Kävelymatkoja ilmoitti tekevänsä päivittäin tai lähes päivittäin kokonaisuudessaan vajaa puolet kysymykseen vastanneista. 65–69-vuotiaiden ikäryhmässä noin kolmannes vastaajista ilmoitti tekevänsä pyöräilymatkoja päivittäin tai lähes päivittäin, mutta osuus laski selvästi vanhim-piin ikäluokkiin mentäessä. Joukkoliikenteen käyttö sen sijaan oli yleisintä tutkimuksen vanhimmassa ikäryhmässä, sillä erilaiset palveluliikenteen muodot korvaavat ikääntyneillä muilla kulkutavoilla tehtyjä matkoja.

Ikääntyneistä ajokortin haltijoista suurimmalla osalla oli kotitaloudessaan 1–2 autoa. 65–75-vuotiaiden joukossa oli paljon kahden auton taloudessa asuvia, mutta kahden auton talouksissa osuvien osuus kääntyi selvään laskuun yli 75-vuotiaiden ikäryhmissä. Ajosuoritteen osalta noin 30 % vastaajista oli ajanut viimeisen vuoden aikana 5000 – 10 000 kilometriä. Yli 20 000 kilometriä ajoa oli kertynyt noin 5 %:lle vastaajista ja noin 2 % vastaajista ilmoitti, ettei ollut ajanut ollenkaan viimeisen vuoden aikana. Ajokilometrien määrä oli selvästi pienin tutkimuksen vanhimmissa ikäryhmissä.

Yleisimmät vastaajien viime aikoina tekemät muutokset omassa ajokäyttäytymisessä liittyvän oman ajokunnon tarkkailuun sekä pimeällä ja vaikeissa olosuhteissa ajamiseen. Kaikista vastaajista 59 % ilmoitti tehostaneensa oman ajokuntonsa tarkkailua viimeksi kuluneen vuoden aikana. 54 % vastaajista oli välttänyt vaikeita olosuhteita talvikaudella ja 46 % ajamista pimeällä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Lähes poikkeuksetta eniten muutoksia, erityisesti pimeällä ajon välttämisessä, oli tapahtunut vanhimmissa ikäryhmissä.

Ajoterveyden osalta yleisimmät vastaajien kokemat ongelmat liittyivät niin ikään vaikeuksiin nähdä pimeän ja hämärän aikoina. Yli 94-vuotiaista vastaajista 55 % ilmoitti kärsineensä vai-keuksista pimeässä ja hämärässä näkemisessä viimeisen vuoden aikana. Vastaava osuus tutkimuksen nuorimmassa 65–69-vuotiaiden ikäryhmässä oli 33 %. Erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä melko suuri osa vastaajista oli kokenut myös hitautta katsomisessa ja ajamisessa risteyksissä, kankeutta pään kääntämisessä ja polkimien käytössä sekä yleisiä tukalia tilanteita ajon aikana, kun tehtäviä on yhtäaikaisesti paljon. Terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa käyty keskustelu oli kuitenkin melko harvinaista, vaikkakin yleistyi vanhimmissa vastaajaryhmissä.

Suurin osa ajokortin haltijoista arvioi oman ajokykynsä hyväksi ja alle 80-vuotiailla vastaajilla myös kiitettäviä arvosanoja omalle ajokyvylle annettiin melko paljon. Eri osa-alueista selvästi heikoimmiksi arvioitiin uusien ja muuttuneiden liikennesääntöjen tunnistaminen sekä ajaminen ja reitin löytäminen tuntemattomassa ympäristössä. Erityisesti yli 80-vuotiaiden vastaajien keskuudessa arvosanat näille osa-alueille olivat selkeästi keskiarvoa matalammalla.

Muutokset vastaajien arvioissa omasta ajokyvystään eivät olleet useimpien tekijöiden osalta kovin suuria aikaisempien vuosien tutkimuskierroksiin verrattuna. Useiden väittämien kohdalla vanhimpien yli 94-vuotiaiden vastaajien arviot omasta ajokyvystään olivat kuitenkin hieman aiempaa parempia. Vastaavasti nuorimmissa ikäryhmissä jäätiin keskimäärin hieman aikaisempien vuosien tasosta, jolloin erot ikäryhmien välillä vuoden 2016 tutkimuskierroksella olivat hieman aiempaa pienempiä.

Kuten aiemmilla tutkimuskierroksilla, valtaosa vastaajista arvioi ajokortin erittäin tärkeäksi päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta. Kaikista vastaajista lähes 90 % ilmoitti luopuvansa ajokortista vasta, kun se on terveydentilan kannalta tarpeellista ja lähes kolme neljäsosaa vastaajista koki autolla liikkumisen tärkeäksi päivittäisen liikkumisen kannalta. Ainoastaan vanhimmassa yli 94-vuotiaiden ikäryhmässä autolla liikkumista ei pidetty enää aivan yhtä tärkeänä.

Läheltä piti -tilanteita liikenteessä oli sattunut eniten tutkimusjoukon nuorimmille ikäryhmille, eli niille, joille myös ajokilometrejä oli kertynyt eniten. Pienemmästä suoritteesta huolimatta liikennevahinkoja oli kuitenkin sattunut eniten vanhimmille ikäryhmille. Liikennerikkomusten osalta iän vaikutus ei ollut yhtä suoraviivainen. Niiden kuljettajien osuus, joille ei ollut sattunut yhtään liikennevahinkoa tai -rangaistusta viimeisen vuoden aikana, oli hieman alempana kuin vuosina 2015 ja 2014, mutta vastaavasti hieman korkeammalla kuin vuosina 2011–2013.