Uusien kuljettajien seurantatutkimus
 - Tyytyväisyys kuljettajaopetukseen ja kokemukset liikenteestä, vuoden 2016 aineisto

Uusia vastikään ajokortin saaneita kuljettajia voidaan pitää liikenneturvallisuuden kannalta yhtenä suurimmista riskiryhmistä. Uusille kuljettajille suunnatun seurantatutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten uudet kuljettajat ovat suoriutuneet kuljettajantutkinnosta ja selviytyneet liikenteessä ensimmäisen ajovuotensa aikana. Pitkän, vuodesta 2001 saakka kerätyn, aikasarjan avulla on voitu vertailla, millaisia muutoksia uusien kuljettajien liikenneturvallisuustilanteessa on tapahtunut. Samalla tutkimus on tuonut lisätietoja kuljettajaopetuksen kehittämistarpeista.

Kuljettajaopetuksessa on viimeksi kuluneiden vuosien aikana tehty melko suuria muutoksia, jotka ovat muuttaneet kuljettajaopetuksen rakennetta ja hallintoa. Suurimpia viimeaikaisia muutoksia on vuonna 2013 voimaan astunut kolmivaiheinen kuljettajaopetus, jossa kortin haltija sai aluksi lyhytaikaisen kortin. Vuonna 2016 lyhytaikaisesta kortista luovuttiin, ja nykyään käytössä olevassa järjestelmässä kuljettaja saa heti ensimmäisen vaiheen suoritettuaan pitkäaikaisen kortin, jonka voimassaolo edellyttää harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen suorittamista. Myös opetuslupakäytäntöön on tullut useita muutoksia 2010-luvulla. Vuonna 2013 tehdyssä opetuslupaa koskevassa muutoksessa opetusluvasta poistettiin edellytys opettajan ja oppilaan perheenjäsenyydestä, mutta opetusluvassa edellytettiin autokouluopetusta, johon myös ajo-opettaja osallistuu. Vuoden 2014 alussa opetuslupaopetuksesta poistettiin vaatimus ensimmäisen vaiheen autokoulutunneista. Tämän muutoksen jälkeen opetuslupaopetuksen suosio on kasvanut tasaisesti ja sen osuus on nyt noin 20 prosenttia.

Uusien kuljettajien tutkimus vuonna 2016 toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jossa vastaajalla oli mahdollisuus osallistua tutkimukseen joko internet- tai postikyselyllä. Internet-vastausmahdollisuus on tuotu mukaan postitutkimuksen rinnalle vuoden 2014 tutkimuskierroksista lähtien. Vuoden 2016 kahdella tutkimuskierroksella vastauksia saatiin yhteensä 2072 uudelta kuljettajalta vastausasteen ollessa keskimäärin 26 %. Vastaajista keskimäärin noin 80 % oli alle 25-vuotiaita. Reilu viidennes kaikista vastaajista oli suorittanut tutkintonsa opetusluvalla.

Kyselyyn vastanneista uusista kuljettajista noin 80 % oli suorittanut harjoitteluvaiheen ja noin 40 % syventävän vaiheen. Aiempien vuosien tapaan vastaajat pitivät syventävää vaihetta selvästi harjoitteluvaihetta tarpeellisempana. Harjoitteluvaiheen eri osa-alueista teoriaopetusta piti täysin tai melko tarpeettomana lähes puolet vastaajista ja ryhmäajoa hieman yli 40 % vastaajista. Henkilökohtainen ajo-opetus ja siitä saatu palaute koettiin kuitenkin melko tarpeelliseksi. Syventävän vaiheen ajo-opetusosioita piti tarpeellisina suurin osa vastaajista, mutta myös syventävän vaiheen teoriaopetuksen osalta mielipiteet jakautuivat suuresti. Keskimäärin eri vaiheita pidettiin tarpeellisimpina vanhimmissa ikäryhmissä sekä niiden keskuudessa, joille oli kertynyt vähiten ajokilometrejä ensimmäisenä ajovuonna.

Kuljettajaopetuksen antamiin valmiuksiin oltiin vuoden 2016 tutkimuskierroksilla keskimäärin hieman aiempaa tyytyväisempiä. Eri osa-alueista tyytymättömimpiä oltiin aiempien vuosien tapaan valmiuksien saamiseen vaikeissa olosuhteissa ajamiseen. Tyytyväisimpiä sen sijaan oltiin valmiuksiin taajamassa ajamiseen sekä ennakointiin ja riskien vähentämiseen. Myös kuljettajaopetuksen ja kuljettajantutkinnon eri osiin oltiin vuoden 2016 tutkimuskierroksilla hieman aiempaa tyytyväisempiä. Korkeimman tyytyväisyyskeskiarvon sai ajotunnit liikenteessä ja matalimman arvon pimeällä ajon näytöt ja harjoitukset. Keskimäärin vanhimmat ikäluokat olivat nuoria tyytyväisempiä opiskeluun ja teoriatunteihin, kun taas nuorimmat ikäluokat tyytyväisempiä ajo-opetukseen liikenteessä. Opetusluvalla ajokorttinsa suorittaneet olivat keskimäärin autokoulussa ajokorttinsa suorittaneita vastaajia tyytyväisempiä kuljettajaopetuksen eri osa-alueisiin.

Vastaajien ilmoittamien liikennevahinkojen ja läheltä piti -tilanteiden määrä oli vuoden 2016 toisella tutkimuskierroksella noussut aikaisemmista vuosista. Läheltä piti -tilanteita oli sattunut eniten nuorimmille kuljettajille. Liikennevahinkojen osalta vastaajan iällä ei havaittu suoraa yhteyttä vahinkojen määrään. Sekä läheltä piti -tilanteita että liikennevahinkoja ja -rikkeitä oli sattunut eniten niille vastaajille, jotka olivat myös ajaneet eniten ensimmäisenä ajovuonnaan. Vahingotta ja rangaistuksetta ensimmäisestä ajovuodestaan oli selvinnyt vuoden 2016 tutkimuskierroksilla noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Osuus on hieman vuosien 2015 ja 2014 tutkimuskierrosten vastaavaa osuutta matalampi, mutta kuitenkin hieman tätä edeltäviä vuosia korkeampi.